Mihin me oikein aikamme käytämme?

Onpahan taas tämä päivittäminen kestänyt. "Teen sitten matka-reportaasia", just niin. Noh, uskon että minulla on ollut monia hyviä syitä viettää aikaani muualla kuin tietokoneen ääressä.

Oletko koskaan miettinyt, mihin päiväsi käytät? Teetkö niitä asioita, joista oikeasti nautit ja joista pidät? Vai kulutatko päiväsi vain suorittamalla? Näitä olen miettinyt, olen pysähtynyt ja oikeasti miettinyt.

Usein siihen tarvitaan jokin laukaiseva tekijä, olkoon se sitten sairastuminen tai läheisen menettäminen. Itse koin jälkimmäisen. Silloin oikeasti tajuaa, kuinka usein oikeasti tulee vierailtua sukulaisten luona, kuinka usein näet ystäviäsi tai perhettäsi. Pitääkö kaikki aina oppia kantapään kautta ennen kuin oppii? Pitääkö ensin menettää, ennen kuin ymmärtää? Miksi tähän arkeen pitää jollain tavalla "sulautua", sitä vaan menee virran mukana vailla määränpäätä. Vaikka onhan minulla toki määränpää, päästä fitness maailman huipulle. Mutta mitäs sitten, kun tämä määränpää saavutetaan? Sitä on uhrannut aikansa ja voimansa lajille, mutta mitä jos loukkaannun, tai en jostain syystä pystykään enää urheilemaan. Mitä minulla on jäljellä? Loistavasti hoidetut ihmissuhteet, kun aikaa on ollut yhdessäololle noin kerran kuukaudessa.

Kysymyksiä riittää nyt vaikka kuinka paljon. Uskon, että meidän kaikkien elonpäivät on täällä valmiiksi määrätty. Koskaan ei tiedä, kuka on seuraava, koska on oma, tai jonkun läheisen vuoro. Päätin eilen yöllä unta odotellessani, etten enää koskaan päästä mielestäni seuraavaa ajatusta: elä niin kuin viimeistä päivää. Jokainen päivä on upea, jokaisessa päivässä on aina jotain ainutalaatuista ja hyvää. Arjen pienille hienoille asioille vain tulee sokeaksi, kun koko ajan pitää mennä eteenpäin tämän hektisen yhteiskunnan siivillä.

Ylipäänsä tulee mietittyä, mikä kiire meillä täällä oikein on? Miksi aina pitää miettiä "voi kunpa olisi jo se joulukuun Dubain matka", "Voi kunpa olisi jo kesä." Mitä ihmettä, miksi? Miksi aina pitää odottaa jotain? Itse myönnän sortuneeni tähän ajatteluun turhan usein, mutta se on loppu nyt. En aio tuhlata enää yhtäkään päivää toivomalla että olisin jossain tulevaisuuden kohokohdassa! Haluan oppia nauttimaan hetkestä, ihan pienen pienistä asioista. Rauhallinen tunnelma, himmeät valot, oikeinlainen musiikki, kroppa joka on painautunut vasten pehmeää sänkyä, rentoutunut olo.. Se tunne, minkä tuollaisessakin hetkessä saa, on suorastaan euforinen. Mutta näitä hetkiä ei liioin tule vietettyä, olisi vaan ja tunnustelisi miltä tuntuu.

Sitä vaan tuppaa unohtamaan, kuinka onnellisessa asemassa onkaan. Minulla on työ, jota rakastan, olen terve ja voin urheilla rakastamani lajin parissa, upeita ihmisiä ympärilläni, ihanin perhe mitä voisi toivoa, joka on aina kannustanut minua, eikä koskaan sanonut "et sinä Janni pysty". Mutta silti, siltikin unohdan liian usein pysähtyä ja katsoa ympärilleni, miettiä elämää. Vieläkin mieleeni tulee kysymys, miksi aina pitää menettää, ennen kuin ymmärtää?

Huh. Muutaman yön olen nyt viettänyt miettien. Olin maanataina normaalisti iltapuuhilla treenien jälkeen, kun sain puhelun, jossa kerrottiin suru-uutisista. Sillä samalla sekunnilla se iski. Olo oli niin tyhjä, kuin vain ihmisellä voi olla. Sisälläni puhalsi aavikkotuuli ja tappurapuskat vierivät vatsaonteloani pitkin. Kurkkuani kävi kiristämään ja sydämeni tuntui muljahtavan paikoiltaan. Se oli totaali äkkipysähdys, hätäjarrutus. Samalla hetkellä tajusin, kuinka kyyneleet alkoivat virrata pitkin poskiani, mutten minä sitä puhelimessa voinut näyttää. Olenhan aina ollut vahva ihminen. Nyt sen kuitenkin sanon äänen; minä itkin, itkin yöllä ja päivällä ja itken nytkin kirjoittaessani tätä tekstiä. Noh Janni, kuinkas kova sitä nyt ollaan? Miksi pitää esitää kovaa ja vahvaa, vaikka oikeasti sisällä asuu herkkä ja haavoittuvainen pieni tyttö? Jotenkin tuntuu että tämä yhteiskunta ajaa ihmiset aina vain kauemmaksi tunteistaan, kaikesta tehdään kaupallista ja kaikki on ostettavissa rahalla. Mutta tunteita, niitä ei näytetä ellei niihin liity jotain seksuaalista. Vaikka eipä tuo pornografiakaan taida kovin tunteellista olla.

Huh. Tuli jotenkin helpottunut olo kun kirjoitin hiukan mietteitäni. Eilen olin koko päivän 12 tuntia kestäneissä kuvauksissa, joten en ehtinyt ajattelemaan asioita sen kummemmin. Sitä jotenkin vieläkin pakoilee asiaa ja yrittää buukata itseään entistäkin enemmän kiireiseksi, ettei vaan ehtisi miettiä ja kohdata totuutta. Nyt kuitenkin tuli sellainen olo, että pakko saada kirjoittaa. En millään pysty pukemaan kaikkia ajatuksiani sanoiksi ainakaan vielä. Osaa tuskin koskaan.


Tarkoitukseni oli laittaa tähän postaukseen juttua Lissabonin matkasta ja muista asioista, mutta nyt ei ole sellainen fiilis että jaksaisin niistä kertoa. Niinpä teen sen huomenna, kun olen nukkunut (toivottavasti) ja saanut hiukan levättyä pitkän päivän jälkeen. Luvassa myös huikea määrä kuvia, niitä onkin kertynyt nyt parista treenistä ja matkalta.

Huomiseen siis. Kauniita unia.

Niin paljon ihmeellistä pienelle ihmiselle..

Uni korjaa..

Jaujaujau! Nyt tulee super-pika-nopsa päivitys, koska täällä ollaan ihan rättejä! Aamu starttasi taas aikaisin ja ajelin Helsinkiin kohti kuvauspäivä kakkosta. Siinähän se meni oikeinkin mukavasti ja saimme hienoja kuvia tuotteista katalogia varten! Ja kyllä se mallikin yritti parhaansa :-)

Helsingistä pääsinkin lähtemään jo suht' hyvissä ajoin kohti Tamperetta. Olin saanut viestin päivällä, että tänään tulisi olemaa pikkutyttöjä itkettävä takareisi-pakara -treeni. Ja vaikka kovaa mentiin, niin en itkenyt! Mutta mie olenkin jo iso tyttö :-) Iski kyllä kesken treenin ihan kamala olo. Eikä siihen suinkaan vaikuttanut kahden päivän kuvaukset, jolloin yleensä aina tulee syötyä niin loistavasti ja oppikirjojen mukaan.. Viimeisessä sarjassa maastavetoa ajattelin että kupsahdan siihen justiinsa. Tänään oli kyllä tiukka treeni, 30 sarjaa väänettiin yhteensä.. Tarkemman selostuksen treenistä voit lukea toisesta blogistani :-)

Punppailua myös etureisille. Oli pakko ottee kädellä vastaan ettei tuppi kolahda otsaan :-D

Treenin jälkeen vihdoinkin kunnon ruokaa! Ja se kunnon ruoka oli tänään kebabsalaatti, nammm! Heti tuli parempi olo kun sai vähäsen pöperöä nassukkaan :-) Ja takareidet ja pakaratkin tykkäsivät kun saivat vähäsen rotskua.. :-)

Tuimana :-D Suoraan kuvauksista salille, söpöt meikit naamassa..

Nyt ollaan kuitenkin tultu siihen pisteeseen, että minun on pakko ruveta pakkaamaan! Huomenna jälleen Helsinkiin (4. kerta viiden päivän sisällä..) ja autohan starttailisi täältä Tampereelta 3. Niin, kolmelta aamuyöllä.. Niceeee! Sopivasti aloittivat Portugalissa yleislakon, voin kertoa että Jannilla palaa käpy jos mikään ei ole auki missään.. :-) Mutta huomenna siis suuntana Lissabon, paluu maanantaina. Laitellaanpas sieltä sitten matka-raporttia ja kuvia tulemaan ;-) Ainiin, ja tiistaina sitten takaisin Helsinkiin toisiin kuvauksiin. Voisi kenties miettiä mikä olisi järkevä asuinpaikka tulevaisuudessa.. :-D

Adios amigos!

Vipellystä

Heihou! On jäänyt päivitykset nyt vähäsen vähemmälle, ollut aikamoista lentoa ja vipellystä viime päivät.. Tallinnassa reissu meni hyvin loppuun asti, vaikkei suomalaiset pääseetkään kisoissa finaaleihin. Mutta silti oli upeat suoritukset kaikilta, Utti Hietala oli 8. ja Antti Filatoff oli 10. Ei siis lainkaan huonommin siis MM-kisoissa :-)

Lauantain lihashuoltoa

Tytöt kävi reenillä :-)

Tallinasta kotiuduttiin maannataina. Sunnuntaina minun piti mennä vain kevyelle pumppi-tyyliselle ja puristelevalle selkätreenille, mutta eihän siitä mitään tullut kun innostuin. :D Oli todella jännä tunne sarjojen edetessä: selkä olisi jaksanut puristaa vielä, mutta sydän hakkasin kahtasataa ja olin hengästynyt kuin maksimi mäkijuoksuissa. Eipä ole ennen moista ollut, mutta kai se vaan johtui parin viikon sairastelusta.. :-)

Kuten ilmeestä näkyy, ihan kevyt pumppi-treeni :-)

Miehen logiikka ottaa treenikuvia :-)

Maanatai-aamuna treenasin Natalia Nazarenko-Kiivikkaan kanssa. Hän on ennenkin valmentanut minua vaparissani, viime kesänä Orissaaren Fit Campilla. Oli mukavaa nähdä Nataliaa pitkästä aikaa ja niinhän siinä kävi että meikä tyttöä taas väänneltiin joka ilmansuuntaan ja asentoon :D Natalia on mm. fitneksen EM Over All voittaja, ei siis mikään turha tipu ;)

Maanantai jatkui treenien jälkeen pikku shoppailureissulla. Ainiin, treenin jälkeen kävin salilla normaaliin tapaan suihkussa. Ja kas, olinpa unohtanut pyyhkeen kotiin ja hotellin pyyhe oli tietenkin hotellilla. Tulipahan testattua käsipaperin imukyky :D Noh kumminkin, shoppailureissulta tarttui mukaan parit kengät, pöksyt, paita ja vyö. Ei lainkaan hullumpi saldo! Ja illalla kotimatkalle..

IFBB President Dr. Rafael Santonja

Eilen pääsin pikkuisen taas kiinni normaali-rytmiin. Olin aamulla treenaamassa IFBB pro Minna Pajulahden kanssa vaparia Pirkkahallissa. Meikäläisen paikat vaan olivat ihan totaali kanissa Natalian treenien jälkeen, joten temppuilut vaativat aikalaisen suurta panostusta, että ylipäätänsä jaksoin pitää itseäni käsien varassa, saatika sitten venyttää edellisenä päivänä runnottuja takareisiä :D Mutta kyllä Minna hirmuisen hyvät treenit veti, hiki vain virtasi ja opin paljon uusia juttuja! Nyt sitten vaan niitä treenailemaan!

Farewell Banquetiin lähdössä ;-)

Eilispäivä jatkui treenien jälkeen toimisto käynnillä Fitfarmilla, josta juoksinkin sitten jo seuraamaan Jutan saliohjausta asiakkaalle WFC:lle. Siitä jäin omalle olkatreenille, joka ei ole koskaan ennen polttanut niin paljoa, kuin nyt teki! Olkapäät olivat aivan super-väsyneet kahden päivän vaparitreeneistä ja jopa kilon painotkin tuntuivat kohtuullisen kuormittavilta sarjojen viimeisissä liikkeissä :D Huh, kylläpä olkapäät saivat nyt runtua!

Tänään aamulla ihana kitarasoolo pärähti soimaan luuristani tuossa 5 maissa. Ei muutakuin ylös ja valmistautumaan päivän kuvauksiin! 6 lähdinkin sitten jo ajelemaan Pökötillä kohti Helsinkiä ja Stockmannin studioita. Kyseessä katalogikuvaukset ja huomenna jatkettaisiin vielä samaa rumbaa. Huh, ja perjantaina lähdenkin sitten jo taas Lissaboniin! Ei paljoa ehdi aikaa viettämään Tampereella :-D Sinänsä harmi kun ei ehdi kaupunki tulla sen enempää tässä hulinassa tutuksi. Nooo, jos sitten ensi viikolla pääsisi vaikkapa viikonloppuna vähän paremmin Tampesteriin käsiksi.

Sainpahan tämänkin härdellin siivottua tänään! Aina vaan tulee kämpille ja vaihtaa kassia ja pakkaa uudestaa uuteen reissuun :D

Nyt olisi tämmöinen pika-kertaus viime päivistä suoritettu. Joten olisikohan se aika tästä kipaista vielä kauppaan hakemaan iltapalaa ja sitten tutimaan että jaksaa riekkua vielä huomispäivän kameran edessä.. Yritetään laitella taas päivitystä tulemaan huomisista kuvauksista ja sitten tietenkin Lissabonista matka-raporttia! Nyt tämä tyttö säntää K-Supermarkettiin, se on moro! :-)

Teretulemast Tallinn!

Tättärää! Täällä sitä nyt ollaan, jorpakon toisella puolella Tallinnassa! Tässä istuskelen hotellihuoneessa kaakaokupposen ääreellä ja Eurosportilta tulee nyrkkeilyä.. Iltapala menossa toisella kädellä, raejuustoa ja rahkaa, damn I'm full!

Aloitetaanpas nyt vaikka ihan alusta. Aamulla suunta oli Tampereelta kohti Helsinkiä. Matka taittui oikein mukavasti, minä nukuin ja ystäväni Olli ajoi. Olin siis jälleen loistavaa matkaseuraa! :D Toisin sanoen , matka meni meikäläisen kohdalta muuten aika lailla ohi, ainoana poikkeuksena sumppi-kupin haku Linnatuulen huoltoasemalta, jolloin tämäkin tyttö kahvin himoissaan sai silmänsä auki.

Meillä oli kaverin kanssa sama värkoodi ;-)

Matka meni siis nopeaan nukkuessa ja pian oltiinkin jo satamassa. Sitten ei muutakuin auto kyytiin ja nauttimaan verovapaudesta Tax-Free myymälään ;-) Vaan eipä tarttunut mukaan muuta kuin Lacosten haisu ja nostalgian vuoksi (okei, heräteostoksena kassalta) Hubbabubbaa! Enpä muista milloin olisin viimeksi sitä syönyt! :-D Mieleeni tulee lähinnä jotkin yläaste ajat, kun ystäväni Sannan kanssa puhaltelimme Hubbabubasta purkkapalloja! Ja sitten jossain vaiheessa tuli ne semmoiset Hubbabubba-kiekurat, mistä sai helposti tungettua jäätävän mällin purkkaa suuhunsa syömällä "purkkakierukkaa" tarpeeksi pitkälle! Ja kyllä nimittäin leukaluut huusivat silloin Hoosiannaa!

Laivassa näimme myös muita matkaseuralaisiamme, Satun ja Peterin.Oli mukava nähdä kumpaakin, viimeksi kun ollaan törmäilty Fitness Expossa lokakuun alussa. Päästyämme Tallinnan satamaan menimme suorilta jaloin syömään, koska kaikki olimme suorastaan nälästä riutuneita. Loistavan aterioinnin jälkeen olikin hyvin virtaa mennä kasaamaan Fastin ständiä Nokia Konserdimajalle. Eikä siinä tosiaan kauaa nokka tuhissut, kun useampi työläinen laittoi hanskoilla heiluen! Ja ennen kuin ehti kissaa sanoa, olikin jo meidän upea ständi kasassa!

Osaston kasaamisen jälkeen tulimme hotelille ja oli aika lepuuttaa silmiä hetki (lue: Janni sammui kuin saunalyhty). Jotenkin oloni oli jälleen aika kipeä ja voimat vain yksinkertaisesti olivat ihan nollissa. Mutta pienen lepohetken (totaali-unen) jälkeen oli hyvin taas virtaa lähteä jatkamaan päivää. Minulta kiellettiin salitreeni, vaikkakin itse olisin ollut hyvin valmis menemään pikku-puntille. Mutta silloin kun koutsi käskee, ei parane laittaa kampoihin. Sain kuitenkin luvan lähteä salille mukaan venyttelemään, joten tuumasta toimeen! Mutta niinhän siinä taas kävi, että kun Janni pääsi vauhtiin ja oli saanut koko peilisalin käyttöönsä, niin hienosti alkaneiden venyttelyjen sijaan vuorossa olikin sitten vaparitemppuilua.. Siis kyllähän minä toki venyttelinkin (ekat 5min), mutta niin hirmuisesti kävi tekemään mieli vähän temppuilua... :-) Ja siinä vaiheessa kun tämä koutsille selvisi, oli lause, joka hänen suustaan tuli, lähinnä pettyneellä äänellä ilmoille laskettu: "sua ei niin ois pitäny ottaa mukaan tänne salille..". :( Mutta mie vaan vähän halusin kokeilla.... :-)

Vähän vielä kankeutta, mutta kyllä se taas tästä pikkuhiljaa! Jari "Bull" Seuraa taka-alalla Hussin säätöä.

Reenin jälkeen sitten syömään ja takaisin hotellille. Ja uh, niin paljon olen nyt saanut sanomista syömisestäni. Vaikka syön käytännösä koko ajan (ainakin omasta mielestäni), ja niin paljon kuin napa vaan vetää, en kuulema vieläkään syö tarpeeksi, mikä aiheuttaa mahdollisesti tämän sairastelun ja pahimmassa tapauksessa ylikunnon.. Joten tottelevaisena tyttönä ahdan vielä sitä rahkaa ja raejuustoa, josta alussa mainitsin. Ja onpa minulla myös kaakaota uudessa hienossa mukissani, jonka sain juuri täältä CBB:n MM-kisojen järjestäjältä! :-) Vaan olen kyllä niin super-ähkyssä, ettei mitään tolkkua ja vielä olisi kauhea kippo jäljellä.. Ei ole helppoa tämä syöminenkään näillä kulutuksilla (ihan kuin tässä sairastaessa ja maatessa mitään olisi kuluttanut.. :D)!

Huomenna onkin sitten ensimmäinen kisapäivä. Kisat starttaavat aamulla 10:00. Mielenkiinnolla odotan kisoja, ihan huippua nähdä kansainvälistä kilpailutasoa! Joten nyt töpinäksi ja loputkin eväät nassukkaan ja sitten unten maille! Tallinna hiljenee, mutta vain hetkeksi..

Ja elämä voittaa!

Hiiohei! Arvatkaas mitä! Janni alkaa olla pikku hiljaa elävien kirjoissa! Ihana fiilis kun ei ole enää joka paikka ihan tukossa ja jaksaa jopa vähän tehdäkin jotain! Aamulla ei ollut ihan näin hyvät fiilikset ja ajattelin että päivästä tulee ihan yhtä flunssainen kuin aiemmistakin, mutta toisin kävi! Josko tämä pöpö alkaisikin pikku hiljaa olla selätetty..? ;)

Janni - Lenssu: 1-0
Kuva: Mika Pulkkinen

Huomenna aamulla matka Tampereelta Tallinnaan kohti Classic Bodybuildingin MM-kisoja starttaa n. klo 7reikäreikä. Ja huomenna menen aivan sata varmasti treenaamaan! Nyt riitti tämä sairastelu, I'm done!! Olen noudattanut kaiken maailman poppaskonsteja päästäkseni tästä hemmetin lenssusta eroon ja nyt on vihdoin sen aika! On mussutettu valkosipulia, C-vitamiinia, juotu lämmintä jne. Nyt on minun aikani tehdä uusi nousu! :D Olipa mahtipontista..

Tänään oli epäilyttävää aamua vastoin kumminkin oikein hyvä päivä. Olin aamulla Liikuntakeskus Sykkeellä venyttelelmässä (paikat kyllä ihan tukkeessa makaamisesta!) ja sain töissä juttuja eteenpäin, ja pian minulla alkaakin eräs uusi projekti, josta en vielä hiiskukaan ;-) Siitä tulee hauskaa! Ja mikä parasta, taisin saada uuden kaverin tänään :) Tämmöistä ei mitenkään liian usein pääse tapahtumaan, että tutustuu johonkin aitoon ja mukavaan ihmiseen. Joissain tapauksissa sitä vain tietää, voiko henkilöön luottaa vai ei. Luottamuskin on petetty niin monta kertaa että kai sitä jo pikku hiljaa oppii lukemaan ihmisiä. Joten aikaslailla loistava päivä siis, ei voi muuta virkkoa! :)
Näitä lisää kiitos.

Ihana ja kannustava Jutta :-)

Ja tästä pääsemmekin aasin siltaa pitkin ihmissuhteisiin. Miksi nykyään tuntuu olevan niin vaikeaa voida ystävystyä ihmisten kanssa? Joko tutustumisen kohde on aivan toisilla aaltopituuksilla kuin itse kaikkia arvoja myöten, tai sitten sinut ymmärretään ihan väärin. Ikävän usein törmään tilanteeseen, jossa tarkoitukseni on vilpittömästi vain tutustua ihmiseen kaverina ja tämä toinen heti ajattelee minun olevan isku mielessä. Ja nyt puhun siis miespuolisista hemmoista, harvemmin on naisten kanssa näin käynyt :D Olen perusluonteeltani iloinen ja pirteä, joten olemalla ystävällinen en todellakaan tarkoita että olisin kiinnostunut enemmissä mielin. Joten tämän päiväinen ulkoilu uuden "ystäväni" kanssa oli kovinkin virkistävä kokemus arjen rutiineihin.

Toinen bestis Olavi. Leikittiin jäärinsessoja :-)

Kaverisuhteet ovat minulle hyvin tärkeitä. Ihan hävettää kuinka vähän minulla on ollut ystävilleni aikaa lähiviikkoina, jopa kuukausina! Mutta onneksi meillä on olemassa naamakirjan ihmeellinen maailma sekä puhelinluurit. Vaikkakaan en missään nimessä väitä, että ne korvaisivat kunnon kahvi-hetkeä parhaimpien ystävien seurassa ilman kiireen häivää. Joten ihmiset, pitäkää ystävistänne kiinni ja järjestäkää heille aikaa! Ikinä ei ole liian kiire yhdelle kahvikupposelle :-)

Minä ja paras ystäväni Sanna LOMALLA! Elokuu 11

Menipähän taas syvälliseksi tämä kirjoittelu! Kai se on välillä ihan hyvä pysähtyä miettimäänkin asioita ja elämän arvoja. Tai jos itsellään on liian kiire siihen, niin ehkä vain tarvitset jonkun, joka saa sinut taas miettimään.. :) Laitellaan raporttia Tallinnasta tulemaan, nyt viimeiset pakkailut ja sitten tutimaan. Kauniita unia!

Vierumäen mussukat

Kiitos ystäväni että olette miun elämässä :-)

Illan fiilis-biisi. :)

Lenssuilua :-(

Njääh, tämä tyttö olis taas sairastuvalla.. Olin viime viikolla useamman päivän saikulla ja lepopotilaana. Viikonloppuna luulin jo olleeni terve ja eilen tämä nyt sitten pamahti taas kuumen kera päälle. Kahdet treenit ehdin vetää ennenkuin taas ruvettiin sairastamaan, kyllä nyt vaan ottaa päähän!

Kuva: Mika Pulkkinen

Olen semmoinen pieni menijä-rotta, että tämä tämmöinen väkisin lepo ja makaaminen alkavat turhauttaa ihan tosissaan! Nyt vaan ei auta, kun kaupassa käyminenkin tuottaa näin suuria sydämen tykytyksiä, niin on varmaan viisaampaa pysyä poissa kaikista rasituksista. Viime viikonloppuna olin parhaan ystäväni Sannan kanssa Jyväskylässä pikkujouluissa ja RSC livessä. Nyt onkin sitten loppuvuodeksi humputeltu ihan tarpeeksi! :D En muutenkaan käy paljoa ulkona ja jälleen kerran muistin miksi. Ei se vaan ole minun juttu, ennemmin olen kiinni ns. rytmissä, treenaan, teen töitä ja käytän aikani jotenkin järkevästi. Toki välillä on ihan mukava käydä (normaali ulkoilu-välini kerran kahdessa kuukaudessa, jos sitäkään..), mutta paljon mukavampaa on ihan selvin päin :)

Jyväskylän pikkujouluista :-)

Maanantaina siis kotiuduin Jyväskylästä takaisin Tampereelle. Maanantaina oli ensimmäiset treenit sitten edellisviikon sairastelun ja rellestämisen. Siitä olen kertonut tarkemmin Fastin blogissani. Tiistaina sitten heräilin aamulla 6 ja hetken istuskelin sängyn laidalla ja mietin kuinka oloni voi olla niin pöhnäinen, vaikka olen tottunut 6 herätyksiin. No huitaisin latarin kumminkin naamaan ja lähdin kohti Liikuntakeskus Sykettä. Poljen aina alkulämmittelyksi fillaria ja niin tein eilenkin. Polkiessani mieleeni alkoi hiipiä ajatus, että kaikki ei nyt varmaan ole ihan hyvin. Sykkeeni huiteli aivan käsittämättömissä lukemissa ja kylmä hiki alkoi valua ja parin minuutin rullailun jälkeen. No ei siinä kohtaa enää Jannin luonteella voinut jättää treeniä välistä, joten suuntasin käsipainoille. Vuorossa oli vatsa-hausi treeni. Treenin sain kuin sainkin vedettyä yllättävän hyvillä tehoilla läpi, mutta edelleen olo oli jotenkin kummallinen. No sitten suuntasin salilta töihin ja siellä se sitten pikkuhiljaa alkoi. Olo huononi ja huononi, kunnes oli luovutettava ja lähdettävä kotiin. Kun pääsin kämpille olo oli kuin jyrän alle jäänellä. Ja niin sitä taas mentiin: peitto päälle ja makaamaan.

Haukkaria tiistaina

Jaaa hammeria..

Nyt olen tämän päivän vaan pötkötellyt ja tehnyt töitä kotoa koneelta käsin. Niin ja on tuo Ostos-Tv:kin tullut aika tutuksi taas päivän aikana.. Huhhuh, kylläpä tämä makaaminen osaakin olla rankkaa! Mie vaan niin toivon että tulen äkkiä kuntoon ja pääsen taas reenille. Huomenna ajattelin kuitenkin mennä jo Fitfarmin toimistolle ainakin osaksi päivää. Ja sitten voisi tehdä vähän liikkuvuusharjoitteita. Ja perjantaina suunta onkin jo kohti Tallinnaa Classic Bodybuildingin MM-kisoja :-) Olemme lähdössä kunnon kannustusjoukoilla matkaan kannustamaan Team Fastilaiset voittoon!

Kuva: Mika Pulkkinen

Nyt alan katsomaan leffaa. Eilisen leffa oli Pulla uunissa ja tänään mennään The Dilemmalla. On vaan sellainen olo että nyt kaipaa jotain hauskaa ja piristävää, ei kiitos mitään kauheaa räsikintää ja masentavaa! Muutenkin komediat on ihan parhaita! :-) Laittelen tuonne Fastin blogiini uuden päivityksen tiistain hauistreenistä, eli käykäähän katsastamassa sekin! Nyt leffan kimppuun, pus!

Baby on board ja eväät

The Dilemma ja eväät

Nysse starttais sitten täälläkin!

Noniin, hei vaan kaikki! Päätin nyt sitten aloittaa toisen blogin pitämisen. Olen pitänyt reilun vuoden verran blogia Fastin sivuilla, enkä toki aio sitä lopettaa tämän uuden myötä. Sielä sitten puran ehkä enemmän treeni-asioita muiden reenareiden kanssa ja täällä höpöttelen sitten muitakin hommia :-) Toki kerron täälläkin treeneistäni, mutta en ala mitään toistoja tai muita yksityiskohtia listaamaan. Niitä voi sitten lukea Fastin sivuiltani ;-)

Kerrotaanpas nyt sitten ensin hiukan taustatietoa. Olen 20-vuotias opiskelija neitokainen Kouvolasta. Tai no oikeammin tällä hetkellä majailen Tampereen suunnalla, sillä olen työharjoittelussa Fitfarmilla. Opiskelen Suomen Urheiluopistolla Vierumäellä ja valmistun tulevana keväänä liikuntaneuvojaksi. Sen jälkeen olisikin tarkoitus työskennellä tiiviisti urheilun parissa.

Työkseni teen juonto-, pr- ja mallintöitä, jonka lisäksi ohjailen jumppia ja spinningejä. Valitettavasti jumppien ohjailu on jäänyt vähäisemmälle aikamoisen aikataulu-rumban puitteissa. Mutta kevätkaudella mennään taas jumppiakin kovemmalla tahdilla! ;-)

Pelasin jalkapalloa 13 vuoden ajan, ennenkuin polveni päättivät lopettaa yhteistyösopimuksemme ollessani 18. Kun eräänä kamalana päivänä tuolloin tajusin, etten enää tulisi pelaamaan, mielessäni pyörivät vaikka ja mitkä vaihtoehdot, mitä tässä rupeaisi nyt sitten treenaamaan. Olen aina ollut hyvin kilpailuhenkinen ja urheilu on ollut aina lähellä sydäntä. Niinpä löysin uudeksi lajikseni fitneksen ja rupesin treenaamaan kohti fitnessmalli kilpailuja 2010. Ehdin vuoden verran tekemään kovaa punttia, ennenkuin kisat koittivat. Ja varmasti kaikkien suureksi yllätykseksi, koko kilpailuhistorian kuopuksena, voitin kilpailun! Enpä olisi tuota silloin uskonut, kun katsoin mini-yläkroppaani peilistä.. Jalat olivat kyllä saaneet aina kovaa treeniä, mutta hartiaseutu oli suorastaan olematon! Mutta niin siinä vain kävi, että meikäläisestä kruunattiin vuoden 2010 fitnessmalli!

                                                            Fitnessmallikipailu 2010

Tänä vuonna olin edelleen mukana fitnessmalliorganisaatiossa yhtenä tuomareista ja kilpailun juontajana. Eikä minusta näin vähällä päästä. Mutta siitä kerron sitten myöhemmin lisää ;-)

Nyt seuraavana kilpailutavoitteenani minulla on vapaaohjelma fitneksen SM-kilpailut. Tarkkaa ajankohtaa en vielä ääneen sano, koska tilanteet elävät. Mutta sen kuitenkin olen päättänyt, että kun kisalavalle nousen, nii silloin aion olla todellakin valmis. Koreografiani on oltava täydellinen, kisakuntoni on oltava täydellinen.. Kaiken on oltava täydellistä! Sitä ennen minua ei lavalla nähdä ;) Kuten jo mainitsin, kilpailuvietti on kova ja sitten kun kisaan mennään, niin sitten mennään voittamaan!

                                                                  Vaparitreeniä :-)

Mutta eiköhän myö näillä tiedoilla alkuun päästä! Nyt kun on viralliset esittelyt hoideltu niin päästään itse kirjoittelun maailmaan. Joten sitä odotellessa, adios amigos ;-)

                                                                   Kuva: Juha Laine
                                                                   Vaatteet: Sunny's